Blogi vs. Nettisivu - Ja alkusanat siinä ohessa

Olen pitkään harkinnut oman nettisivun luomista. Päädyin kuitenkin aluksi blogiin kahdesta syystä:

1) Vaikka osaankin HTML:n alkeet niin näyttävän ja helppokäyttöisen sivuston luominen olisi mahdollisesti minun taidoilleni liikaa tai ainakin liian työlästä. En myöskään ole hirvittävän lahjakas luomaan grafiikkaa, joten ulkoasu jäisi aika laimeaksi.
2) Toisaalta graafinen näyttävyys ei edes ole sitä mitä sivustoltani hakisin. Koko idea lähti siitä, että minulla on ideoita ja ajatuksia joita haluan jakaa.

Kuvitteelisen nettisivuni sisältö olisi siis pääasiassa tekstiä. Tästä syystä näen tässä vaiheessa riittäväksi tyytyä blogiin.

Mistä aiheista minulla sitten on jotain sanottavaa? Eipä juuri mistään tärkeästä. Sisältö tulee pääasiassa olemaan omia mielipiteitäni viihteestä ja joskus harvoin jopa politiikasta tai muista kuumista puheenaiheista. Mutta vain silloin kun tunnen olevani pätevä kommentoimaan asiaa edes jotenkin järkevällä tasolla. Ydinvoiman tarpeellisuuden pohtimiseen tai veropoliittiseen kannanottoon kun olisi huomattavan hyödyllistä hankkia taustatietoa väitteidensä tueksi...

Tämän vuoksi tyydyn pääasiassa puhumaan viihteestä. Elokuvista, videopeleistä, musiikista ja sellaisesta. Elokuva voi olla mielestäni roskaa, eikä sitä loppujen lopuksi tarvitse sen paremmin perustella kuin sanomalla: "se oli tylsä". Se menee mielipiteenä siinä kuin muutkin. Totta kai perusteltu mielipide on parempi kuin pelkkä yhden lauseen heitto mutta se ei ole vaatimus sille, että mielipide on olemassa ja, vääjämättä, oikea.

Tärkein ero "huono elokuva" ja "huono veropolitiikka" -heitoilla on se, että kommentoitavat asiat ovat merkittävyydeltään täysin eri maailmoista. Joku jamppa haukkuu Uwe Bollin uusinta taide-elämystä, "mitä sitten?". Poliittinen kannanotto sisältää jo oletuksena aikeen vaikuttaa johonkin. Vaikutusmahdollisuutta lisää se, että mielipiteen esittäjä tietää mistä puhuu. Sivuhuomautus: interaktiivisen viihteen, eli pelien, arvostelu vaatii kyllä enemmän kuin elokuvan. Siitä huolimatta oman typeryyden tuominen julki on sivustakatsojille huomattavasti huvittavampaa (toisinaan tragikoomistakin) kun arvostelijalla on tarkoitus puhua jostain tärkeästä.

Näillä syväluotaavilla sanoilla on tarkoitus vähän avata ajatusmaailmani ja samalla toivottaa kaikki kuvitteelliset lukijani tervetulleeksi lukemaan vahvoja mielipiteitäni täysin turhanpäiväisistä asioista.