Itsenäistä grafiikkahuorausta

Nyt tulee täyslaidallinen mielipidettä: monet indie-pelit näyttävät paskalta!

 ...Anteeksi, en keksinyt parempaakaan tapaa aloittaa. Mikäli otsikko ei tehnyt selväksi niin sanottakoon nyt vielä, että tarkoitan nimenomaan pelien graafista ulkoasua. En siis millään muotoa halua kritisoida pelattavuutta tai muuta sisältöä. Koska kauneus on katsojan silmässä, en mitenkään voi vaikuttaa siihen, että monet, hyvin kehututkin, pelit näyttävät minusta luotaantyöntävän typeriltä. Aika siis kohdata sisäinen grafiikkahuorani.

Ajan takaa sitä, että moni peli vaan ei graafisen designinsa puolesta iske. Siis lainkaan. Reaktio on välillä niin voimakas, että ei tee mieli edes tutustua koko peliin vaikka se olisi pelillisiltä elementeiltään ylittämätön mestariteos. En myöskään tarkoita, että kaikkien pelien pitäisi näyttää mahdollisimman realistiselta viimeisine partikkeliefekteineen ja kaikki sarjakuvamaiset tai muuten tyylitellyt pelit olisivat "pelaamatta paskaa". En ole sellainen grafiikkahuora.

Välihuomio: minulla on jonkulainen fetissi pitää blogini askeettisena (tunnetaan myös nimellä "laiskuus") ja laitan jonkin verran luottamusta lukijoideni harteille. Eli jos ette tiedä miltä jokin mainitsemani peli näyttää niin Googlen kuvahaku vaan tulille. Tänne ei kuvia tule (tosin moni pelaamista harrastava tietänee suurimman osan ainakin nimeltä ja muistanee nähneensä ainakin jokusen kuvan).

Lähdetään liikkeelle hyvistä esimerkeistä. Ensimmäisenä mieleeni tulee Scott Pilgrim vs. the World: the Game, jonka arvostelunkin olen joskus kynäillyt tähän blogiin. Peli on pelkkää tyyliteltyä, "8-bittistä" sarjakuvagrafiikkaa ja näyttää minun silmääni todella hyvältä. Eli yks tykkää. Toinen esimerkki on oikeastaan kaksi peliä, joista alustavaihtoehdoistani johtuen, olen valitettavasti pelannut vain toista. Nimittäin sellaiset tekeleet kuin Cave Story ja Fez. Minun silmääni näissä on hyvin samankaltainen graafinen design. Molemmat jäljittelevät yksinkertaista pikseligrafiikkaa männävuosilta ja se toimii. Puhumattakaan siitä, että pelit ovat muutoinki designin neronleimauksia, eli siis ei puhuta siitä tässä (vaikka puhuinkin jo, *kele).

Sitten niitä rumia ankanpoikasia. Ja niitähän riittää: Castle Crashers, Binding of Isaac, Battleblock Theater, Super Meatboy, Skulls of the Shogun... hetkinen! Jokin asia yhdistää näiden kaikkien nimikkeiden ulkoasua. Ne näyttävät halvoilta flash-peleiltä suoraan Newgroundsin syövereistä! Sori mut ei kiitos! Palikkapäät tylsine flash-linjoineen eivät vaan iske. Tyyli näyttää halvalta ja tylsältä. Ihan sama minulle vaikka pelit olisivat miten hyviä mutta näissä on juuri se "luotaantyöntävyys-faktori". Tuollaiset kännykkäpelit saavat pysyä poissa meikäläisen kiintolevyiltä. En tiedä miksi tämä vaikuttaa minuun niin paljon, enkä oikeastaan välitäkään. Mutta silti: jokin on mielestäni mennyt jo suunnitteluvaiheessa pieleen kun peli yksinkertaisesti näyttää, paremman luonnehdinnan puutteessa, typerältä. Kukin kokee tietysti tavallaan. Indie-hipsterit nyt tietty pelaavat kaiken missä ei ole suuren firman rahoja takana, näytti se sitten vaikka humalaisen norsun peräpuolelta. Itse olen pahassa raossa tässä, kun olen koko elämäni arvostanut pelattavuutta ja muuta designia huomattavasti ulkoasua ylemmäs. Ja nyt huomaankin, että grafiikka vaikuttaa minuunkin ja pelivalintoihini. Sanottakoon nyt vielä että en pidä mainitsemieni pelien grafiikkaa huonona, ennemminkin typeränä, kuten aiemmin mainitsin.

Mieleeni tulee myös pari ns. "väliinputoajaa", jotka ovat juuri ja juuri siellä kiinnostavien kategoriassa. Eli hieman epäinspiroiva ulkoasu jää kuitenkin kiinnostavan pelattavuuden alle. Näitä en ole vielä pelannut mutta harkinnassa ovat siis Guacamelee ja Hotline Miami. Näistä Guacamelee on lähempänä yllä mainittua flash-tyyliä mutta ei kuitenkaan häiritsevästi ja peli kiinnostaa noin muutenkin. Hotline Miami on kieltämättä aivan omassa tyylilajissaan ja päätyy sekin hienoisesti plussan puolelle. Psykedeelinen ääni- ja kuvasuunnittelu ei häiritse liiaksi etteikö peliä voisi harkita pelaavansa.

Mitä tähän avautumiseen voisi puolustukseksi enää sanoa? Olen aina arvostanut itseäni siitä, että pelattavuus, ja itse peli noin kokonaisuudessaan, ajaa aina grafiikan yli... Ja nyt huomaankin, että jotkut pelit tuntuvat vastenmielisiltä jo pelkän ulkoasunsa takia. Olen pettänyt itseni ja ainoa oljenkorsi on enää te, rakkaat (mutta kuvitteelliset) lukijani. Eli: onko kukaan muu törmännyt tällaiseen ongelmaan? Olisi hauska kuulla.